Tays on ollut etujoukoissa koulutusvastuu- eli kova-lääkäritoiminnassa. Nefrologian kova-lääkäri Paula Mantula kertoo, että ”kova-lääkärin” tärkein tehtävä on viedä erikoislääkärikoulutuksen uudistus käytäntöön antaen tukea sekä erikoistuville lääkäreille että heidän ohjaajilleen.
Tavoitteellisempaa oppimista
Erikoislääkärikoulutuksen laaja uudistus alkoi vuonna 2017. Aiemmin erikoistumisopintoja suoritettiin aikaperustaisesti ja osaaminen osoitettiin tenttimällä. Uudessa mallissa koulutukselle on luotu valtakunnallisesti sisällölliset tavoitteet, joiden toteutumista seurataan jatkuvasti yhdessä opiskelijan kanssa.
–Kova-lääkärit esimerkiksi pitävät yhteyttä opiskelijoiden lähiohjaajiin ja tarjoavat työvälineitä ja ohjausta arvioinnin tekemiseen, Mantula kuvailee.
–Lisäksi kova-lääkärit auttavat oman erikoisalansa opiskelijaa henkilökohtaisen opintosuunnitelman luomisessa ja huolehtivat ohjauskeskusteluissa erikoistumisopintojen koordinoinnista.
Mantulan veti mukaan kova-toimintaan noin 1,5 vuotta sitten innostus ohjaamiseen ja opettamiseen. Yliopistosairaalassa erikoistuvien ohjaaminen kuuluu jokaisen erikoislääkärin tehtäviin. Käytännössä toimenkuva on ollut paljon odotettua laajempi. Kova-lääkärit käyttävät tehtäväänsä 10-20 prosenttia työajastaan ja saavat kehittämistyöstään yliopiston bonuskorvauksen.
–Erikoistumisvaiheessa opiskelijat ovat hyvin motivoituneita ja haluavat saada palautetta omasta oppimisestaan, Mantula kiittelee.
–Erikoislääkäriksi opiskellaan edelleen mestari ja kisälli -mallilla. Minusta on hienoa, että toinen osapuoli haluaa oppia ja toinen osapuoli saa opettaa.
Mantula korostaa, että onnistunut erikoistumisaika on myös rekrytointivaltti. Monet valmistuneet jäävät mielellään työpaikkaan, jossa ovat kokeneet työyhteisön hyväksi ja saaneet hyvää ohjausta.
Muutos vaatii paljon
Kova-lääkäritoiminta on Tays Kehitysyhtiön koulutuspäällikkö Johanna Rellmanin idea, jota kehiteltiin yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Ensimmäiset kova-lääkärit aloittivat 2019, ja nyt malli on levinnyt kaikille yliopistosairaala-alueille. Kova-lääkäri on alansa professorin työpari klinikassa. Suurimmilla erikoisaloilla kova-lääkäreitä työskentelee myös keskussairaaloissa, Taysin erityisvastuualueella heitä on yhteensä 37.
Kova-lääkärit tapaavat kuukausittain meetingeissä ja voivat vaihtaa kokemuksia, tietoa ja käytännön työkalujakin. Alueen keskussairaaloiden ja toisten sairaanhoitopiirienkin kesken tehdään yhteistyötä, koska koulutusuudistuksen tavoite on myös yhtenäistää erikoislääkärikoulutus valtakunnallisesti. Erikoislääkärikoulutuksen uudistumisen keskeinen muutos on osaamisperustaisuus aiemman aikaperustaisen koulutuksen sijaan. Uuden toimintatavan omaksuminen ei tapahdu itsestään.
Mantula kertoo, että erityisesti ohjaajilta vaaditaan aiempaa enemmän aikaa, koska ohjattavan erikoistuvan kanssa käydään työn lomassa aiempaa systemaattisemmin ohjauskeskusteluita ja oppimisen etenemistä dokumentoidaan. Tämän vuoden aikana käyttöön on tulossa valtakunnallinen sähköinen järjestelmä ELSA, johon erikoistumisopintojen eteneminen kirjataan.
Potilastyöltä aikaa ei voida nipistää, mutta Mantula uskoo, että resurssit opettamiseen järjestyvät paremmin, jos tehty opetustyö tulee näkyväksi dokumentoinnin myötä. Kova-lääkäri toimii erikoistujan apuna. Hän koordinoi ja koostaa kertyneitä arviointeja ja suoritemerkintöjä ja pyrkii ohjaamaan tarvittaessa oppimisen suuntaa.
–Muutos vaatii opettelua eikä tapahdu kerralla, mutta suhtaudun siihen luottavaisin mielin, Mantula kertoo.
–Aiemmallakin koulutustavalla saimme osaavia erikoislääkäreitä, ja nyt voidaan vielä yksilöllisemmin varmistaa, että erikoistuva oppii erikoislääkäriltä vaadittavat taidot.